Ti 8.11.2016
klo 20
Patricio
Guzmán: Valon muisto (Nostalgia de la luz)
(2010 /
Chile, Espanja, Ranska, Saksa, USA / 90 min. / K18 / digitaalinen / dokumentti
/ engl. tekstit / yhteistyössä Institut français de Finlanden kanssa)
Chileläistä Patricio Guzmánia voi pitää yhtenä
yhteiskunnallisen dokumentaarin suurista nimistä, vaikka hänen tunnettavuutensa
on 2000-luvulle asti rajoittunut lähinnä Chilen 1973 vallankaappauksen
tuoksinnassa tehtyyn kolmiosaiseen suurteokseen Taistelu Chilestä.
Vaikka vuonna 1941 syntynyt Guzmán onkin ollut aktiivinen tekijä 1970-luvulta
saakka, nousi hän uudelleen elokuvayleisön tietoisuuteen vasta edellisellä
vuosikymmenellä, kun hän vuonna 2004 teki paluun Cannesin pääsarjaan Salvador
Allenden henkilökuvalla. Lopullisesti Guzmán löi uudelleen läpi
elokuvalla Valon muisto (2010), joka palkittiin mm. Euroopan
elokuva-akatemian puolesta vuoden 2010 parhaana dokumenttina sekä lukuisilla
muilla elokuvafestivaaleilla. Valon muisto on Guzmánin uuden
Chileä kuvaavan trilogian avausosa, ja sarjan vuonna 2015 ilmestynyt toinenkin
osa, Chilen alkuperäiskansoja kuvaava El botón de nácar on
ehditty jo palkita mm. Berliinin elokuvajuhlilla dokumentille harvinaisella
tavalla vuoden parhaasta käsikirjoituksesta.
Valon muiston aiheena on Guzmánin monien muiden elokuvien
tapaan niin ikään Chilen kollektiivinen muisti, ja ei niin yllättävästi se
palaakin usein 1970-luvun tunnelmiin. Kysymys on siitä, millaisen arven
vallankaappaus ja sitä seurannut Augusto Pinochetin hirmuhallinto on jättänyt,
mutta myös siitä missä muodoissa toivo ihmiskunta säilyttää arvokkuutensa ja
totuuden löytämisen halun. Visuaalisesti mestarillisessa teoksessaan Guzmán
käyttää tämän hahmottamiseen syvälle mieleen painuvia kuvia ja ihmiskohtaloita
Chilen historian poluilta, mutta hän myös rinnastaa niiden työstämiseen
liittyvän surutyön ja terapian muodot oivaltavasti Chilen maaperällä tehtävään
astronomiseen ja arkeologiseen tutkimukseen, jonka hän saa yllättävilläkin
tavoilla leikkaamaan käsittelemiensä aiheiden kanssa. Näillä
ristiinleikkauksilla Guzmán myös onnistuu jo aiempienkin merkkiteostensa tapaan
tavoittamaan kertomuksellaan yleisinhimillisen sävyn, joka ei rajoita elokuvan
aihepiiriä kuvaamalleen maaperälle, vaan avaa elokuvan tarinat suurille kysymyksille
vallasta, tiedon rajoista ja vapautumisen ehdoista.
Ti
15.11.2016 klo 20
Juho
Kuosmanen: Taulukauppiaat
(2010 / Suomi / 58 min. / S / 35 mm / fiktio)
(2010 / Suomi / 58 min. / S / 35 mm / fiktio)
Juho
Kuosmasen uusin elokuva Hymyilevä mies on niittänyt palkintoja
jo lukuisilta festivaaleilta ja sille on jo moneen kertaan povattu
Oscar-ehdokkuuttakin. Monissa lähteissä Hymyilevää miestä on
myös tituleerattu Kuosmasen ensimmäiseksi pitkäksi elokuvaksi. Pitkän elokuvan
raja saattaa olla toki häilyvä, mutta kuudessa vuodessa näyttää painuneen
unholaan Kuosmasen edellinen festivaalimenestys, jonka hän saavutti 58
minuuttia kestävällä jossain määrin myös dokumentaarisen kerronnan rajoja
tutkailevalla teoksellaan Taulukauppiaat, joka jo oli tuonut
ohjaajalleen menestystä Cannesin elokuvajuhlilla, kun se oli palkittu Cinéfondation-palkinnolla
vuoden parhaana nuoren elokuvantekijän tuotoksena. Elokuva oli myös ollut
ehdolla Jussi-palkinnon saajaksi viidessä eri sarjassa parhaasta elokuvasta,
ohjauksesta, käsikirjoituksesta, lavastuksesta sekä naispääosasta, jota
näyttelee mm. Pelon maantieteen ohjaajana tunnettu Auli
Mantila.
Kuosmasen
elokuva rakentuu vähäeleisen realismin, mutta tarjoaa myös sydämistyttäviä
huumorin pilkahduksia. Sen kertomus on joulun lähestymisen kanssa tuskailevien,
taloudellista menestystä hieman arveluttavin tavoin kaukaa
kulttuuri-instituutioiden tuolta puolen tavoittelevien taulukauppiaiden tarina,
jotka ajautuvat ystävyyttä koettelevaan kriisiin kun maisemamaalaukset eivät
enää mene kaupaksi: se kuuluu 18-vuotiaalle, pian armeijaan astuvalle Tonille
(Teppo Manner), hänen isäpuolelleen Empulle (Tuomas Airola) ja taiteilija
Luukkaselle (Auli Mantila).
Elokuvan
saatteeksi Kuosmanen oli vuonna 2010 kirjoittanut ohjaajan sanan. Sen hän
aloitti André Bazinilta pomimiallaan lainauksella: ”Huumori ei synny ylemmyyden
tunteesta, vaan päinvastoin ihailun yltäkylläisyydestä.” Sitä Kuosmanen näyttää
sittemmin seuranneen.
Ti 22.11.2016
klo 20
Mia
Hansen-Løve: All Is Forgiven (Tout est pardonné)
(2007 /
Ranska / 105 min. / K18 / digitaalinen / engl. tekstit / fiktio / yhteistyössä
Institut français de Finlanden kanssa)
Pääosissa:
Paul Blain, Marie-Christine Friedrich, Victoire Rousseau, Constance Rousseau
Mia Hansen-Løven elokuvat löysivät viimein tiensä myös
Suomeen elokuvateatterikierrokselle, kun Isabelle Huppertin tähdittämä Tämän
jälkeen sai ensi-iltansa tänä syksynä. Hansen-Løve on kuitenkin ehtinyt jo
esikoispitkästään Tout est pardonné (2007) lähtien tehdä useita elokuvia, jotka
on kaikki järjestäin huomioitu kriitikoiden ja elokuvafestivaalien toimesta
ylistävin merkinnöin. Tout est pardonné on kertomus nuoren päähenkilön etäinen
suhde kirjailijaisäänsä, jota värittävät kysymykset menneisyyden paluusta ja
anteeksiannosta. Elokuva palkittiin Ranskassa mm. vuoden parhaana
esikoiselokuvana Louis Delluc -palkinnolla.
Ti 29.11.2016
klo 20
Jean-Gabriel
Périot: A German Youth
(2015 /
Ranska, Saksa / 93 min. / K18 / DCP / engl. tekstit / dokumentti / yhteistyössä
Goethe-Institut Finnlandin kanssa)
Ranskalaisohjaaja Jean-Gabriel Périot tunnetaan erityisesti
tinkimättömällä näkemyksellä tehdyistä kokeellisista lyhytelokuvistaan, jotka
ovat tuoneet hänelle mainetta jo yli kymmenen vuoden ajan ja joissa hän on
luodannut poliittisen muistin rajoja. A German Youth on Périot’n esikoispitkä
elokuva, joka kertoo länsisaksalaisen 1960- ja 1970-luvun vasemmistoterrorismin
nousun tarinan sellaisena kuin arkistomateriaali sen vain pystyy – kertomus,
joka monella tavalla huipentuu ns. Baader–Meinhof-ryhmän (RAF) maineeseen.
Périot’n ura on jo lyhytelokuvienkin kohdalla keskittynyt nimenomaan suurten
arkistoaineistojen omalaatuiseen ja oivaltavaan käsittelyyn yksinomaan
leikkauksen keinoin, ja siihen perustuu myös A German Youthin voima.
Suomalainen elokuvayleisö voi muistaa Périot’n esimerkiksi Tampereen elokuvajuhlien
pääpalkinnon 2006 voittaneesta Eût-elle été criminelle... -teoksesta.
Liput 4€ (käteismaksu)
Kaikki
näytökset esitetään Logomon MOVE
2 -salissa (Köydenpunojankatu 14)
ja järjestetään yhteistyössä Varsinais-Suomen Elokuvakeskuksen kanssa.
Lipunmyynti
aukeaa n. 30 min. ennen näytösten alkua.