TURUN ELOKUVAKERHON SYYSSARJA 2016

Ti 8.11.2016 klo 20

Patricio Guzmán: Valon muisto (Nostalgia de la luz) 

(2010 / Chile, Espanja, Ranska, Saksa, USA / 90 min. / K18 / digitaalinen / dokumentti / engl. tekstit / yhteistyössä Institut français de Finlanden kanssa)

Chileläistä Patricio Guzmánia voi pitää yhtenä yhteiskunnallisen dokumentaarin suurista nimistä, vaikka hänen tunnettavuutensa on 2000-luvulle asti rajoittunut lähinnä Chilen 1973 vallankaappauksen tuoksinnassa tehtyyn kolmiosaiseen suurteokseen Taistelu Chilestä. Vaikka vuonna 1941 syntynyt Guzmán onkin ollut aktiivinen tekijä 1970-luvulta saakka, nousi hän uudelleen elokuvayleisön tietoisuuteen vasta edellisellä vuosikymmenellä, kun hän vuonna 2004 teki paluun Cannesin pääsarjaan Salvador Allenden henkilökuvalla. Lopullisesti Guzmán löi uudelleen läpi elokuvalla Valon muisto (2010), joka palkittiin mm. Euroopan elokuva-akatemian puolesta vuoden 2010 parhaana dokumenttina sekä lukuisilla muilla elokuvafestivaaleilla. Valon muisto on Guzmánin uuden Chileä kuvaavan trilogian avausosa, ja sarjan vuonna 2015 ilmestynyt toinenkin osa, Chilen alkuperäiskansoja kuvaava El botón de nácar on ehditty jo palkita mm. Berliinin elokuvajuhlilla dokumentille harvinaisella tavalla vuoden parhaasta käsikirjoituksesta.

Valon muiston aiheena on Guzmánin monien muiden elokuvien tapaan niin ikään Chilen kollektiivinen muisti, ja ei niin yllättävästi se palaakin usein 1970-luvun tunnelmiin. Kysymys on siitä, millaisen arven vallankaappaus ja sitä seurannut Augusto Pinochetin hirmuhallinto on jättänyt, mutta myös siitä missä muodoissa toivo ihmiskunta säilyttää arvokkuutensa ja totuuden löytämisen halun. Visuaalisesti mestarillisessa teoksessaan Guzmán käyttää tämän hahmottamiseen syvälle mieleen painuvia kuvia ja ihmiskohtaloita Chilen historian poluilta, mutta hän myös rinnastaa niiden työstämiseen liittyvän surutyön ja terapian muodot oivaltavasti Chilen maaperällä tehtävään astronomiseen ja arkeologiseen tutkimukseen, jonka hän saa yllättävilläkin tavoilla leikkaamaan käsittelemiensä aiheiden kanssa. Näillä ristiinleikkauksilla Guzmán myös onnistuu jo aiempienkin merkkiteostensa tapaan tavoittamaan kertomuksellaan yleisinhimillisen sävyn, joka ei rajoita elokuvan aihepiiriä kuvaamalleen maaperälle, vaan avaa elokuvan tarinat suurille kysymyksille vallasta, tiedon rajoista ja vapautumisen ehdoista.

 

Ti 15.11.2016 klo 20 

Juho Kuosmanen: Taulukauppiaat
(2010 / Suomi / 58 min. / S / 35 mm / fiktio)

Pääosissa: Teppo Manner, Tuomas Airola, Auli Mantila

Juho Kuosmasen uusin elokuva Hymyilevä mies on niittänyt palkintoja jo lukuisilta festivaaleilta ja sille on jo moneen kertaan povattu Oscar-ehdokkuuttakin. Monissa lähteissä Hymyilevää miestä on myös tituleerattu Kuosmasen ensimmäiseksi pitkäksi elokuvaksi. Pitkän elokuvan raja saattaa olla toki häilyvä, mutta kuudessa vuodessa näyttää painuneen unholaan Kuosmasen edellinen festivaalimenestys, jonka hän saavutti 58 minuuttia kestävällä jossain määrin myös dokumentaarisen kerronnan rajoja tutkailevalla teoksellaan Taulukauppiaat, joka jo oli tuonut ohjaajalleen menestystä Cannesin elokuvajuhlilla, kun se oli palkittu Cinéfondation-palkinnolla vuoden parhaana nuoren elokuvantekijän tuotoksena. Elokuva oli myös ollut ehdolla Jussi-palkinnon saajaksi viidessä eri sarjassa parhaasta elokuvasta, ohjauksesta, käsikirjoituksesta, lavastuksesta sekä naispääosasta, jota näyttelee mm. Pelon maantieteen ohjaajana tunnettu Auli Mantila.

Kuosmasen elokuva rakentuu vähäeleisen realismin, mutta tarjoaa myös sydämistyttäviä huumorin pilkahduksia. Sen kertomus on joulun lähestymisen kanssa tuskailevien, taloudellista menestystä hieman arveluttavin tavoin kaukaa kulttuuri-instituutioiden tuolta puolen tavoittelevien taulukauppiaiden tarina, jotka ajautuvat ystävyyttä koettelevaan kriisiin kun maisemamaalaukset eivät enää mene kaupaksi: se kuuluu 18-vuotiaalle, pian armeijaan astuvalle Tonille (Teppo Manner), hänen isäpuolelleen Empulle (Tuomas Airola) ja taiteilija Luukkaselle (Auli Mantila). 

Elokuvan saatteeksi Kuosmanen oli vuonna 2010 kirjoittanut ohjaajan sanan. Sen hän aloitti André Bazinilta pomimiallaan lainauksella: ”Huumori ei synny ylemmyyden tunteesta, vaan päinvastoin ihailun yltäkylläisyydestä.” Sitä Kuosmanen näyttää sittemmin seuranneen.

Ti 22.11.2016 klo 20

Mia Hansen-Løve: All Is Forgiven (Tout est pardonné)

(2007 / Ranska / 105 min. / K18 / digitaalinen / engl. tekstit / fiktio / yhteistyössä Institut français de Finlanden kanssa)

Pääosissa: Paul Blain, Marie-Christine Friedrich, Victoire Rousseau, Constance Rousseau

Mia Hansen-Løven elokuvat löysivät viimein tiensä myös Suomeen elokuvateatterikierrokselle, kun Isabelle Huppertin tähdittämä Tämän jälkeen sai ensi-iltansa tänä syksynä. Hansen-Løve on kuitenkin ehtinyt jo esikoispitkästään Tout est pardonné (2007) lähtien tehdä useita elokuvia, jotka on kaikki järjestäin huomioitu kriitikoiden ja elokuvafestivaalien toimesta ylistävin merkinnöin. Tout est pardonné on kertomus nuoren päähenkilön etäinen suhde kirjailijaisäänsä, jota värittävät kysymykset menneisyyden paluusta ja anteeksiannosta. Elokuva palkittiin Ranskassa mm. vuoden parhaana esikoiselokuvana Louis Delluc -palkinnolla.

Ti 29.11.2016 klo 20

Jean-Gabriel Périot: A German Youth

(2015 / Ranska, Saksa / 93 min. / K18 / DCP / engl. tekstit / dokumentti / yhteistyössä Goethe-Institut Finnlandin kanssa)

Ranskalaisohjaaja Jean-Gabriel Périot tunnetaan erityisesti tinkimättömällä näkemyksellä tehdyistä kokeellisista lyhytelokuvistaan, jotka ovat tuoneet hänelle mainetta jo yli kymmenen vuoden ajan ja joissa hän on luodannut poliittisen muistin rajoja. A German Youth on Périot’n esikoispitkä elokuva, joka kertoo länsisaksalaisen 1960- ja 1970-luvun vasemmistoterrorismin nousun tarinan sellaisena kuin arkistomateriaali sen vain pystyy – kertomus, joka monella tavalla huipentuu ns. Baader–Meinhof-ryhmän (RAF) maineeseen. Périot’n ura on jo lyhytelokuvienkin kohdalla keskittynyt nimenomaan suurten arkistoaineistojen omalaatuiseen ja oivaltavaan käsittelyyn yksinomaan leikkauksen keinoin, ja siihen perustuu myös A German Youthin voima. Suomalainen elokuvayleisö voi muistaa Périot’n esimerkiksi Tampereen elokuvajuhlien pääpalkinnon 2006 voittaneesta Eût-elle été criminelle... -teoksesta.

Liput 4€ (käteismaksu)

Kaikki näytökset esitetään Logomon MOVE 2 -salissa (Köydenpunojankatu 14) ja järjestetään yhteistyössä Varsinais-Suomen Elokuvakeskuksen kanssa.

Lipunmyynti aukeaa n. 30 min. ennen näytösten alkua.